Tässä nyt kuitenkin tiivistetyssä muodossa se mistä hommassa oikein on kyse:
Ylimääräiset roinat pois nurkista!
Suomeenkin on saapunut kodinraivausbuumi nimeltään KonMari eri versioineen. Meilläkin hurahdettiin aiheeseen, kun emäntä luki KonMari-kirjan. Isäntäkin tarttui opukseen ja sitten tartuimme toimeen kesäloman alkaessa. Tavoitteemme oli, että kaikki kaapeissa käyttämättömänä lojuva roina poistetaan ja kierrätetään.
Noudatimme kirjan ohjeita melko tarkasti, mutta hieman piti säätää japanilaisen nuoren naisen maailmankuvan ja suomalaisen aikuisen pariskunnan näkemysten välillä. Otteemme oli ronskimpi, emmekä ihan joka tavaran kohdalla herkistyneet kuulostelemaan sen iloa tuottavaa värähtelyä.
Tiivistettynä metodi toimii näin:
1. Aloita tavaroiden karsimisesta.
2. Karsi tavarat laji kerrallaan. Ei siis kaappi kerrallaan, vaan tavaralajeittain. Esim. käy läpi kerralla kaikki huushollin kengät, olipa niitä kuinka monessa eri jemmassa tahansa.
3. Jätä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa (suomeksi: ovat oikeasti käytössä).
4. Järjestä kotisi kuntoon totaalisesti kerralla. Ei siis ikuisuuksia pikku hiljaa hipsutellen, vaan korkeintaan muutaman kuukauden pituisena rupeamana.
5. Tehoraivaamisen jälkeen kotisi pysyy jatkossa siistinä kuin itsestään.
Prosessi oli tajunnan räjäyttävä. Havahduimme huomaamaan, kuinka paljon tarpeetonta kotiimme oli päässyt kertymään. Ennen kaikkea oivalsimme, että tavaroista voi luopua. Mitään ei kannata säilyttää vain siksi, että ”jospa tätä joskus tarvitaan”.
Ylimääräistä tavaraa kertyy pikku hiljaa aivan tavallisiin suomalaisiin koteihin. Kyseessä ei ole mikään varakkaiden tai sekopäisten hamstraajien ongelma. Oheinen kuva emännän kosmetiikkavarastoista osoittanee kyllä jo jonkin sortin sekopäähamstrausta…mutta ei ole mitenkään ainutlaatuista!
Tavaraa tulee myös lahjaksi ja perintönä. Ajan oloon vaatteet nuhjaantuvat, menevät pois muodista ja ”kutistuvat”. Tavarat osoittautuvat epäkäytännöllisiksi tai jäävät uusien parempien keksintöjen jalkoihin. Alun perin hyödyllinenkin ikään kuin hiipuu hyödyttömäksi, siirtyy kaapin perukoille, vaatepinon pohjalle.
Kun kaikki kodissa oleva käydään läpi kerralla muutaman kuukauden aikana. Silloin on helppo havaita käytöstä vähitellen pois hiipuneet asiat ja luopua niistä.
Kodistamme löytyi monenlaista hassuakin, kuten vaikkapa lukioaikaiset matematiikan ja vieraiden kielten oppikirjat yli 20 vuoden takaa. Remonttivaatteiksi siirrettyjä kuluneita ja haisevia verkkareita oli niin paljon, että ne riittäisivät kolmen uuden talon rakentamiseen! Hyi. Poistoon!
Myös monista muistorikkaista tavaroista olimme valmiita luopumaan. Näin 16 vuotta häidemme jälkeen eivät häätilpehöörien muistokappaleet enää tuntuneet tarpeellisilta säilyttää. Valokuvat riittävät mainiosti muistoksi.
Opimme myös viikkaamaan vaatteemme aivan uudella tavalla. Sen sijaan, että t-paidat pinotaan (ja alimmaiset jäävät unohduksiin rypistymään), ne taitellaankin rullalle ja laitetaan hyllyille jonoon taikka riviin, mutta ei pinoon. Oheisessa kuvassa on talon isännän tyylinäyte farkkujensa rullaamisesta.
Tempauduimme projektiin kolmeksi viikoksi kesälomastamme. Touhua voi verrata remonttiin: aamusta iltaan painettiin niin kauan, että valmista tuli. Meille tämä reipas kertarypistys sopi paremmin kuin muutaman kuukauden junnaus.
Raivausprojektin tulos on säilynyt jo yli puoli vuotta ilman ongelmia. Päältä päin puhtaan kodin viehätystä lisää nykyään tieto siitä, että myös kaappien ovien takana on kaikki järjestyksessä. Lisäksi uuden tavaran ostokynnys on korkealla.
Piritta Poikonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti